Peilistä katsoo nainen

rehevä ja nauravainen

ei muiden puheista piittaa

riippurinnoille kintaalla viittaa.

silmännurkassa vilkkuu ilo

 kirkas kuin auringon kilo

kaiku naurulla vastaa takas

taitaa olla vähän itserakas

elämänhelmasta kiinni pitää

iloa tahtoo lisää

jokaiselle sylillisen antaa

reppuselässä naurua kantaa

ota sinäkin se riemuiten vastaan

ja helli kuin äiti lastaan

tätä onnea kaikille riittää

sen satoa voi myöhemmin niittää.

Tuuli kuljetti kyyneleet

nuo

pilven reunalla itkeneet

antoi auringon kuivattaa

kyyneleet

valuneet

Valoon tuijottaa ihminen

tuo

kastama kyynelten

oveen hiljalleen koputtaa

odottaa

aukeavaa

Verho huoneessa heilahtaa

 nuo

kasvot valossa häivähtää

silmät katsovat kulkijaa

hämmästys

leviää

Ovi hetkessä aukeaa

tuo

nainen kätensä ojentaa

sulkee syliinsä kulkijan

kaivatun

rakkaimman

Kellastunut paperi kädessäni

puhkiluetut sanat

kyynelten levittämät

mustetahrat

kirjaimissa

virtaavat tummat joet

kohisevat kosket

punainen syke

itkevissä sormenpäissä

Isäni oli

ylpeä mies

suoraselkäinen

sodan sirpaleet rinnassa

itketti viuluaan

Isäni oli

lempeä mies

herkkänahkainen

lapsi polvellaan

kyyneleet silmäkulmassaan

lauloi

elämän kivikot

ruusutarhaksi

särkyneellä äänellään

Isäni

Rakkaani

polvistuneena edessäni

 reiteni vasten korvaasi

kuiskivat

varpaani jäntevään selkääsi

puristuvat

sormeni  niskaasi

hyväilevät

harmaantuviin hiuksiisi

uppoavat

kuumat ja kosteat huulesi

 syliäni

suutelevat

verevä ruusu on auennut

lintuni laulaa

Autio rantatie

tuuli repii reikiä

pilviverhoon

kuolleet lehdet

laahaavat jalan alla

kumarainen kulkija

painaa pipon syvemmälle

syvällä harmaudessa

aurinko lämmittää syliään--

Loistojasmike on pudottanut

ruskan värjäämät lehtensä

liukkaina ne makaavat

saappaani alla

keltainen sadetakkini

suojaa köyhiä hartioitani

katselen kuinka

harmaat pilvien rinnat

imettävät  maansuuta

ruokkivat  nälkäistä vatsaa

sade huuhtoo

itkun juovittamat kasvoni

pisarat takertuvat ripsiini

kirkkaina helminä

ja minä odotan

keittössä tuoksuu vastaleivottu

 puolukkapiirakka

Sinä jykevänä

seisoit kalliolla

juuret syvällä maassa

kiertyneenä kallion koloihin

oksasi ylväänä

kohti aurinkoa

minä

pieni siipirikko

rakensin pesäni

oksasi hankaan

painoin pääni

imin sinusta

elämänvoimaa

Sinä yönä myrsky raivosi

seisoin vasten kalliota

sateen raiskaamat hiukset

takkuina olkapäillä

vaatteet märkinä

palelin ja pelkäsin

silloin näin sinut

pitkänä ja voimaa uhkuvana

painoit vasten rintaasi

salamat sinkoilivat

kätesi riisuivat märät vaatteeni

polttivat ihoani

kuin poltinraudat

huulesi merkitsivät rintani

minun suuni huusi peloissaan

ei

vaikka vartaloni vapisi halusta

minä lankesin

ja antauduin

kerta toisensa jälkeen

sinun mahlasi nousi

ja virtasi kuumana

Aamulla

aurinko nousi

pilvettömältä taivaalta.

Mitä minä rikkauksilla tekisin

jos

sydämeni olisi täynnä rakkautta

Mitä minä helpolla elämällä tekisin

jos

vaikeudet voittamalla

saisin suurimmat rikkaudet

puhtaan ja vilpittömän

sydämen

Voi kiirettä ihmisen

se polkee jalkoihinsa

Elämän