Isäni talossa tartuin käteesi

katsoin pilvettömälle taivaalle

kaukaisuuteen maalasin

paratiisin

seitsemän vuoren

 seitsemän laakson jälkeen

putosin tyhjyyteen

silmieni meret jäätyneinä.

*

Tyhjyydestä minä huusin

pimeydestä

käteni ojensin

aurinko

 sulatti

jään

taivaalle

syttyi tähti

kirkkaana loistamaan

toivonlähde pulppusi vuolaasti

ja minä nousin

**

Kuljin autiota rantaa

hiekka

tarttui varpaisiin

kuunsillalle astelin

kevein mielin

katseeni

 kaukaiseen taivaanrantaan

hymyilin elämälle

 ***

Tuhannen mustan yön

ja sateisen päivän jälkeen

ruusut avasivat

nuppunsa

hehkuivat punaiset

 terälehdet aurinkoa tavoitellen

 huulesi tiesivät mitä etsiä

 yhtyivät sykkivälle

sydän sydämelle

elämä elämälle.

Kiitollisuudelle ajattelen näitä vuosia

meriä, laaksoja ja virkistäviä lähteitä

rankkasateita, mylviviä myrskyä

tähtisateita ja auringonsäteitä

silmiä, huulia, käsiä ja jalkoja

keltaista, punaista ja oranssia

mustaa ja valkoista.

Itkee, itkee äiti
itkee, itkee isä
mitä tein
väärin
liikaako rakastin
liian vähänkö
huomasin.

Näin pienen
lapsen säihkysilmin
katselevan maailmaa
luottavaisin mielin
elävän tulevaa

Miksi ja milloin
sammui loiste silmien
hiipui lämpö sydämen
kääntyi vastaan elämää
ihannoimaan kuolemaa

Itkee, itkee äiti
itkee, itkee isä
mitä tein
väärin
liikaako rakastin
liian vähänkö
huomasin