Viikko arkea

kivutonta

tavallista arkea

aamuyöllä

ne palasivat

iskivät terävät hampaansa

terveeseen

                kuolleet oli jo haudattu

                niiden viiden päivän aikana

purivat ja repivät

tappoivat pala palalta

ja minä tunsin

odotin sinua

riepua pyyhkimään hikeni

kuivaamaan silmäkulmani

tulit

            huono päivä takana

            piikkejä ja puukkoja

selkään

ja rinnan alle

tyhjensit laskiämpärisi

mekkoni helmaan

hymyilin

ja toivotin hyvää huomenta.

Istun yksin

aition hämärässä

odotan

odotan

esirippu nousee

ensimmäinen näytös

syntymä

ilman rihmankiertämää

sodan kylmentämä huone

pieni sinertävä suu

kiljuu nälkäänsä

Äidin tyhjä rinta

itkee

Kahvipaussi

toinen näytös

kukkakedolla

kirmaava tyttö

villivarsa

elmänvirrassa

pysähdys

karitsan veri

puhtaan valkoisilla lakanoilla

lasi viiniä

arka kyynel poskella

Kolmas näytös

Koti

lapset

alkoholi

väkivalta

perhehelvetti

istun paikallani

odotan

sydän syrjällään

pakahtumassa

neljäs näytös

on ilta

tyhjän huoneen nurkassa

Nainen

muutama valkoinen hius

paljaan pään peittona

runnellut sormet ristissä

katseessa

odotus

odotus

Siinä me seisoimme

kadunkulmassa

mittaillen katseilla

me kaksi

puolivuosisataista

hieman ylikin

oli elämä lyönyt leimansa

molempiin

jättänyt kaipauksen

käsi varoen nousi.

hyväillen kosketti

katseet toisiinsa sulivat

huulet suudelmaan yhtyivät

siinä

kadunkulmassa

Olenko arjen sankari?

Oman elämäni Herra?

Minä

onneton Rääpäle

tuulten viskelemä

Ei ole kädessäni

terveyden avaimia

ei kasva puutarhani

parannuksen yrttejä.

Sinä Herrani

annoit käskysi:

juokse veri

ohuena juokse

maalaa nahkaani

sinipuna annoksesi

maalaa koko keho

mustanveren merkein.

Sinä Herrani

opetat armottomalla kädelläsi

hiljaa kulkemaan.