Nainen villisti tanssi

pyöritti lannetta

heilutti rintoja

taivutti kaarelle

notkean vartensa

Mies kovana

kuin kivi

aneli armoa

sydän takoi

kylkiluita

otsalla helmeili hiki

Nainen

hiuksiin tarttui

kaulaa suuteli

sylitanssissa

jalkansa selkään

upotti

armahti

ja rakasti

Kuu työntää miehen sisään

naisen tuon ihanaisen

 orja

tahtoo hän olla

käskyjä täyttää

piiskaa saada

jos tuhma olikin

hän

ei tulla saanut

 katsella vain.

 nainen kädet sitoo

käskynsä antaa:

NYT Katsele

Tuhma poika!

hän hitaasti pudottaa

hameen

ja iholtaan punamustan silkin

miehen jalkoihin

hekumallisesti tanssii

edessä miehen

hiuksilla hipaisten

iholla

koskettamatta

käsillä hyväilemättä

miestä

Nainen makasi vuoteellaan

kuun valossa
hymyili

ripsillä kimalteli onni

puseron napit auki
toinen rinta paljaana

tuo
auringon maalama
silkkinen puolipallo
keskellä tumma rypäle
kutsuvana kuutamon hohteessa

käsi kosketti rintaa
huulet hehkuivat raollaan

Mies katseli salaa
ikkunan takana
huulet avoimina
kiihko tykytti nivusissa
hän kosketteli
ja hyväili

tuli
ja painoi otsansa viileään
lasiin…

Olen kulkenut pitkän matkan

monta kertaa kompastuen

kohti tuntematonta jatkan

nyt mennyt muistellen

Oli isä ja äiti mulla

koti köyhä ja turvallinen

mitä pitikin minusta tulla

sitä enää kaipaile en

Läpi monen kaupungin kuljin

omaa paikkaani etsien

monta miestä syliini suljin

vaan rakkautta löytänyt en

Oli työ ja perhe mulla

kun kotikaupunkiin palasin

kävi kuolema vierailulla

surun ovia avasin

Nyt lapset on maailmalla

omaa perhettään kasvattaa

kaipuunruusu on pihamaalla

se minua lohduttaa.

Kaksi jalkaa

vatsa ja pää

mitä siihen välille jää

kaksi kättä ja rinnat somat

kenen lienee omat

no minun tietenkin

etkö jo tiedä

voit niille huulesi viedä

ja maistaa

   makeaa hunajaa

pian kielesi laulaa

laalalaa

jalkasi tanssivat ripaskaa

pääsi on täynnä humalaa

ja kaikki tuo, kaikki tuo

vain hetken sinun on

jos

tulet mun luo

no, tuukonä

Minä kahlaan hämärässä

upottavalla suolla

saappaissa liian lyhyet varret

mielenpolut sikinsokin

ilman tienviittaa

ilman otsalamppua.

Vuosi ja kaksi päivää

minä odotin

seison tuijottaen

pimeään

tyhjää katua

vuosi ja kaksi päivää

minun rintani

ulvoivat ikävää

ja sylini itki

tyhjyyttä

vuosi ja kaksi päivää

minun hartiani

painuivat

ja sydämeni

 kutistui

vuosi ja kaksi päivää

ja ymmärsin

Unessa

olit vierelläni

kylki kyljessä

iho ihossa

jalkasi

sojotti kohti kattoa

nytkähteli

kuin krampissa

minä

öljyllä sivelin

hieroin ja hivelin

väistyi

jännitys kasvoiltasi

autuas oli hymysi

laskit

velton jalkasi

väliin toisten jalkojen

Illan hämärässä

nuo kaksi

salatulla tiellä

toisiinsa kietoutuivat

kaatuivat penkit

veret kohisi

huulet huulissa

rinnat rintaa porasi

ohikulkija näki

vain huuruiset lasit

hymyili

Minä olen jousimies

Nainen

jonka sisällä on

metsästäjä

pukeutuneena

silkkiin

sydän punaisena

intohimosta

mustana liekehtivä

saalistajan katse

ikuinen

etsijä.

Joka ilta

kun lamppuni sammutan

ja käteni yhteen liitän

sua Taivaanisäni rukoilen

ja suuresta lahjasta kiitän

minä sainhan Kuun

Auringon

neljä kirkasta Tähteä vielä

heidän syliinsä kymmenen

pikkuista

valaisemaan tätä tietä

Sinua Isä

kiitän ja rukoilen

anna enkelit mukaan heille

anna tarttua pieniin kätösiin

ja ohjamaan elämän

teille.

Minulla on kylmä

sormenpäät tunnottomina

ja varpaat

sinikirjavina tönkköinä

Ikkunan takana tuuli

on kerännyt valkoiset

kinoskumpareet

vai harakanvarpaiden jäljet

koristavat

hohtavaa pintaa

naapurin ikkunassa

häilyy takasta loimuava

lämmin tuli

katu on hiljainen

sammuneet ovat

jo katulamput

kahvi on jäähtynyt

ja karvas

kyynel poskella

minulla on kylmä

Meri on kääntänyt minulle

selkänsä

vetänyt kasvoilleen

 ilmeettömyyden naamarin

sulkenut sylinsä

jäädyttänyt sydämensä

Seison tässä rannalla

samalla

jolla me kesällä

rakastelimme

meren laulaessa

lämmin syli avoinna

Kiedon kuluneen palttooni

 tiukemmin ympärilleni

kyyneleet

jääkukkina poskillani

meri puhaltaa

läpi ikävännahkani.

Sinä kuljet perässäni

kasvot mustan hupun suojassa

pari kertaa olet

kyntesi selkääni upottanut

vertani juoksuttanut

juoksen karkuun

läähättäen

askel hidastuen

astut kantapäilleni

kiskot palttootani

naurat

Rakasta minua vielä

tänä päivänä

vaikka huuleni

jo sinertävät

ja nahkastani paistaa

läpi

valkoiset luut

Rakasta minua vielä

tänä päivänä

vaikka mielenijuoksu

on hidas

ja katsettani peittää

utuinen kaiho

Rakasta minua vielä

tänä päivänä

jolloin sydämeni lyö

sinun tahtiisi

ja sielunisävel

soittaa

yhteistä lauluamme

Rakasta minua vielä

tänä päivänä

Monien

koskemattomien vuosien jälkeen

oli alasin kylmä

palkeesi puhalsi tulen

ahjo kuumeni

ja rautasi hehkui

alasin valmiina odotti

sinä taoit

ja taoit

kuin viimeiseen mieheen

ja

taideteoksen valmistit.