Metsien mies

tuo auringon paahtama

tuulen ahavoittama

varreltaan roteva

kutsui naisensa

erämaajärvelle

jykevään hirsimökkiin

 takassa roihusi

edessä makasi karhuntalja

siihen naisensa riisui

sinisilmissään tuli

hyväili tuo mies

hellyyttä tihkuvin

vahvoin sormin

ahnailla huulillaan tutki

ja avasi

syliin painui

käsiinsä nojasi

katseli naistaan

keinui ja keinutti

viipyi ja odotti

          naistaan

rajusti tuli

murahteli ja rakasti

Pihamaalla ilveksen jäljet

pakkasenpuremat nurkkalaudoissa

hämärässä huoneessani

kynttilän sykähtelevä sydän

sinun valkoiset pakarat

hohtavina sinisillä lakanoilla

ja minun ihoni nälkä

halu iskeä hampaani

tuohon tuttuun lihaan

maistella

ja maistella

Anna minulle anteeksi

ei suuni tiennyt mitä puhui

sillä mieleni teki kuolemaa

kuumeen kynsissä

ei käteni tiennyt ketä hyväili

sillä sydämeni

lojui jaloissasi

eikä minun jaloilleni

ei ollut jalansijaa

ja sinä

sinä vaadit

rakkaudentöitä

sinä

joka suutelit

maalattuja huulia

ja hyväilit nuoria rintoja

ihosi vielä hehkui

ja suusi maistui

tyydytetyltä

 Syksyllä sinä saavuit

seisoit ovellani

 ihoni muisti

ja heräsi hehkumaan

painoit pääsi

silmät silmien takana

suu tutki suuta

maisteli ja muisti

tunsin kuinka heräsit

kasvoit ja nousit

niin kuin hyökyaalto

hakkaa rannan kiveä

niin sinäkin tulit

 pakenit

ja tulit

 minä menetin minuuteni

aaltoilin kuin meri

 sinun rannallasi

tulin

tulin 

ja tulin

ja minä muistan

Kesällä laivat

ajoivat sen kivenlohkareen ohi

huusivat mennessään

lokit kirkuivat

saalistaessaan

sunnuntaina

sinä olit siellä kanssani

selkä vasten

auringon hehkuttamaa kiveä

ihomme tekivät tuttavuutta

katseemme liukenivat toisiinsa

sydän sydämeen

lantio lantioon

silloinkin laiva lipui ohi

huutamatta

lokit laskeutuivat luodolle

kirkumatta

hiljentyen hetkeen

jonka painui

ihomme muistiin

Antoi

nautinnolle vallan

mies kultaisissa kahleissa

     ( nainen mustissa renkaissa)

pimeillä kaduilla

ahtaissa huoneissa

kaatuvilla penkeillä

eikä osannut irtipäästää

vaikka

oppiarvoltaan olikin korkea

ja viisaudestaan tunnettu

yritti hän

kerta toisensa jälkeen

järjellä ajatella

mutta ei kuitenkaan

oli se sitten

lintu tai kala

ei hän koskaan

voinut itselleenkään sanoa

     "järki vei voiton"

Minun heikkouteni on

sinun ihosi kutsu

johon ihoni vastaa

vastaa vaatien kosketusta

yhtymistä

ja minun sydämeni on

kuin skitsofreenikon mieli

jakautunut

maaninen

depressiivinen

harhainen

ja lamaantunut

kaikessa halussaan

sieluni hulluudessakin

lienee ripaus viisautta

viisautta katsoa totuutta

silmästä silmään

Vuoret itkivät

taivaankattila
kumisi mustana

sillan alla kyyhötti
Mies
tuo ulos heitetty
kasvoille syljetty
yhteiskunnan hylkiö

kädessään
valokuva lapsesta

Olit niin väsynyt
kun saavuit
ajettuasi satoja kilometrejä

ajattelin
ei nyt
ei nyt

vaikka tuntui

että halkean halusta

laitoin tyynyn
pääsi alle
ja katselin
painuvia luomiasi

rakastin sinua
rakastin sinua niin

Aamulla

raukeina rakastelusta

kun sormesi vielä

liukastelevat minussa

minun käteni

liukuvat ympärilläsi

ajattelen

tämän tuoksun keskellä

kuinka elämä valuu

sormieni välistä

tässä elämännesteessä

hymyilen ja

painan suukon otsaasi.

Otin sinut

käsieni väliin

lämmitin

muovasin

kuin kauneinta

savimaljaa

painoin pääni

kosketin kielelläni

halkeamaa

maistoin suolan

tunsin sykkeen

ja maljasi

vuoti yli

Hän

      minun rakkaani

puhuu kuin Runeberg

tiputtelee sanoja

sydänkaivoihin

lasiaivoihin

minä, sinä

hän

ja tuokin

siis me

tarjoamme hänelle

silmät loistaen

posket punoittaen

riemurasiaa

ja omaa sinfoniaa

Hän

nousee satulaan

vaihtaa vauhdissa

ratsastaa kuin

Mustanaamio

katse kaukaisuuteen

Hänellä

on kuusikulmainen

 hehkuva ase

ja ylhäällä  pussit

täynnä ruutia

hän

ampuu kuin Pecos Bill

 täysillä

reisille.

Sinä olet

kuin

innokas golfaaja

aina

kiire

reiältä reiälle

Suudelmasi putoilivat kaulalleni

kuin kesäiset sadepisarat

suljin silmäni

kaipasin ihollesi

Aurinko paistoi

Meremme tuoksui

Vaatteemme putoilivat

hiekalle

ihomme

kuumat ja kosteat

suutelivat toisiaan

pala palalta

aallot rummuttivat

äänet hukkuivat

sydämet yhtyivät

kuolema

ja syntymä

kaikki yhtä

yhdessä.

Silloin oli talvi
kinokset nuolivat seinälautoja

minulla oli minihame
ja korot juoksivat saappaissa

sinä luit kirjankansia
tuhansia kilometrejä

yöt opiskelimme
etälukiossa avasimme sivuja

keväällä ajoit viereeni
poimit täyteen kirjoitetun


Taas on talvi
kymmenen vuotta
ja tuhansia kilometrejä

sinulla on uusia kirjoja
värikkäin kuvin

minulla vain on
musta toppatakki
ja huopatossut

Kesällä sinä tulet
ja yksi kirja
on puhki luettu.