Muistatko rakkaani

keväisen sateen

kosteiden huulien suudelmat

auringon paisteen ja sateenkaaren

kehojen yhteiset kudelmat

lämmön noususta syttyneen tulenliekin

huulten väliset hiljaiset huokaukset

Tänään minä sanon sinulle

sinun on aika mennä

katso

minun oksani ovat kuihtuneet

ja harmaa naava

peittää sinun oksasi onkalon

neulaseni varisevat

latvus on nuupahtanut

ja heiluu sinne tänne

mitään ymmärtämättä

sinun on aika mennä

sillä sinun oksasi

verevänä ojentuu kohti

pilviä

ja latvus uteliaana

tutkii vihreyttä

sinun on nyt aika mennä

ja juosta tuulen mukana

Pienen tytön valkoinen hattarapilvi

syöksyi Unto-myrskyn mustiin housuihin

hän etsi viattomuudenkukkasia

naurun heinäsiä

huomaamatta

viekkaita ketunsilmiä

ja suden ahnasta suuta

orvokkisilmät samenivat

omenaposket kapenivat

odottivat kysymykset

huomisen arvoitukset.

Meri oli tyyni ja rannaton
täynnä hymyileviä aaltosia
laulavia auringonkukkia
ja houkuttavia kuiskauksia

kahlasin kukkaista aurinkomerta
tuuli tarttui hiuksiin
nosti aaltoset aalloiksi
juoksutti vehreään saareen

nousi myrsky
repi juuriltaan männyt
taivutti koivunvarret
syttytti metsäisen palon

näkyi kaukainen vastaranta
syvälle meren sydämeen sukelsin
annoin aalloille vallan
avasin sydämen veräjän

vasten kuohuvia aaltoja
vasten tuulta ja myrskyä
kauhoit vastaani hehkuvin huulin
syliini lämpöön sukelsit.

Meidän huoneemme oli kellarissa

kalteva lattia

 ja vino katto

paksu villalankamatto

upotti varpaat

ja kamina nurkassa

kuiski

kymmenen kertaa siellä hiipi

tulitikku

kaksi kertaa roihusi

kokko.