Mä silloin istuin yksinäin

ja katsoin merta rauhaisaa

näin naisen saapuvan

aaltoihin astuvan

ja pelon tunsin syömmessäin

mä meren pintaa tuijotin

tuon naisen palaavan jo toivoin 

mä juoksin aaltoihin

peräänsä sukelsin

toin hänet takaisin

kyynelsilmin kertoi hän

surusta elämän

joka häneltä vei

suuren rakkauden

syliin toisen naisen

ja halun elämään

mä kuivasin kyyneleet

poskilleen vierineet

sormi kohtalon lie

meille näyttänyt tien

uuteen rakkauteen

Äänesi hyväilee korviani ajan yli

suljettujen silmien takana

 ihoni muistissa hyväilevät kätesi

kirjoittamassa rakkausrunoa

aamunhämärässä hehkuvalle vatsakummulle

miehentuoksusi viipyy yhä lakanoissa

pari mustaa hiusta tyynyllä teipattuna

hyvää huomenta tänäänkin

Hymyilin aamulle

katselin sinua

se oli niin hellyttävän kaunis

levätessään kaikkensa antaneena

kuin hautova lintu pesässään

muniensa päällä

kyyneleet

 jäi vain jälkeesi kyyneleet

Paljon sinua rakastin, sulle kaiken tahdoin antaa

 tanssia alla tähtien, yhden tähden syliisi kantaa

                                yhden  tähden syliisi kantaa

et silmiin minua katsonut, kun kerroit toisen löytänees

vain oven hiljaa suljit, jätit jälkeesi kyyneleet,

                                jätit jälkeesi kyyneleet

minä uskoin, toivoin ja luotin kaiken lopulta muuttuvan

jos vain hetkisen jaksaisin kantaa, vielä murheita maailman,

                                       vielä  murheita maailman

taas odotan ikkunan luona tyhjää katua tuijotan

sinun askeltes äänen toivon korviini kuuluvan,

                                            korviini kuuluvan

Siinä hän seisoi edessäni hymyillen

 viini täynnä nuolia

minä odotin

minä halusin osuvan

jokaisen nuolen jäävän

sydämeeni

hän ei sitä niin ajatellut

hän halusi kaiken

eikä yhtään mitään

ampui nuolensa

veti valuvana ulos

haistoi

maistoi

ja käänsi selkänsä

minä halusin antaa

ja ottaa

kaikki tai ei mitään

kuitenkin kokonaan elää

tätä päivää

hetkeä

kuin viimeistä

täysillä

Meri rauhaton pauhaa

aallot kallioon lyö

myrsky anna ei rauhaa

on päivä tumma kuin yö

nainen mustissaan seisoo

tyrskyihin tuijottaa

palttoon tiukemmin kietoo

suojaa hartioitaan

meri voimaansa käytti

venettä soutavaan

julmat halunsa täytti

mieheen rohkeaan

yhä rannalle palaa

tuo nainen rukoillen

aina toivoo hän salaa

 vihansa laantuneen