Sormet koskettavat

suudelmista kypsyneitä huulia

meren suolainen tuoksu

hehkuvalla vartalolla

Hän katsoo loittonevaa selkää

merituulen kyyneleet hiuksissa

Hohtavat hampaat

suuveden tuoksu

kielellä makea mansikka

jälkimakuna väkevä etikka

hampaiden raoista luikkivat

limaiset liskot

kieli visertää lovea

kädet hiipivät

vieraalla reidellä.

Aurinko laskee metsän syliin

viimeiset säteet nuolevat

tulenlieskoina rannan kuusia

minä istun laiturilla

ja ihmettelen

varpaat vedessä

alla ui ahvenpoikasten parvi

suoraan hauen ammottavaan kitaan

suurempi syö pienemmän

vahvempi heikomman

koko elämä

syntymästä kuolemaan

antamista, ottamista

ja luopumista

lopulta kuolema

ja madon ruuaksi

tai tuhkana taivaan tuuliin

sitä se on

elämän kiertokulku

ja minä valitan lapsille

kuraisista saappaista

ja karkkipapereista.

Vielä minä muistan

ihosi tuoksun

silkkisen lämmön huulillani.

Vielä minä muistan

miehisen makusi

makeankirpeän kielelläni.

Vielä minä muistan

vielä sulaa

sokeri suussani.

Syntyi lapsi

sinisilmä, mustatukka,

pojalle poika pikkuinen

laskettiin sormet

laskettiin varpaat

täyden kympin arvoinen

Pesi isä pikkuisensa

nosti äidin rinnoille

ahnaasti jo pienet huulet

imeytyivät nännille

hellyydestä mummillekin

kyynel vieri poskelle.

Silloin te tulitte

kaikki yhtenä joukkona

kuin nälkäiset hyeenat

revitte selkänahkaani

pala palalta

ahneus

ja vahingonilo silmissänne

silloin te halusitte

lämpimän vereni

valuvan jalkoihinne

minun ryömivän

ja kerjäävän

murusia pöydältänne

silloin minä

en vielä nöyrtynyt

naisen sisulla

selkä suorana kestin

ja pääni kohotin

kieleeni reikiä purin

silloin sinä

veljeni

kuljit ohitseni

 valollasi suutelit poskeani

hipaisit korvaani

kuiskasit

seuraa minua

silloin en vielä

ollut valmis

vielä kyyt sihisivät povellani

piti nousta vuorelle

repiä otsani orjantappuroihin

maistaa  mätiä hedelmiä

juoda katkera malja

viimeiseen pisaraan

katkoa käärmeiden kaulat

mutta minä tulen veljeni,

vielä me tapaamme valossa

silloin olen siskosi totuudessa.

'**

Vielä kuulen veljeni kutsusi
vaikka käärmeet myrkyttivät vereni
ja tylsistyttivät mieleni

sinä kannoit selässäsi
nöyryyden hedelmiä
ja viisauden vettä

vielä on sieluni mustelmilla
vielä etsin hyvyyttä sisältäni
kadottamaani kauneutta

tämä tieni oli raskas kulkea
kylmä ja pimeä
kuin syvä hauta

minä tulen veljeni
haukkaan palan hedelmää
kostutan huuleni vedelläsi


veljeni,

tartun käteesi
valossasi suutelen otsaasi

olen valmis

Älä luota kuun lumoon

kuulla on ketun kasvot

ja suden sielu

se hymyllään houkuttaa

varjoihin hukuttaa

mustalla suullaan ilkkuu

selän takana.

Valolaakson tytöt

tanssivat auringonsäteillä

perhoset hiuksilla

leppäkertut kämmenillä

Lennä, lennä Leppäkerttu

Mustanmäen pojat

kulkevat kuun

pahassa katseessa

jakavat unien painajaiset

Älä käsi pieni koske mihin vain

Surumetsän aikuiset

sanattomat itkijät

vajoavat hiiltyneeseen suohon

silmät sameina

Anna minulle armahduksesi.

Hän oli vaimonsa mies

lastensa isä

hän kynti vakoja

tutki kumpareita

hän availi ovia

nautti makupaloja

loppuun asti

rauhattomana