siellä

 satojen mailien päässä

sinisenä välkkyvän meren rannalla

meren jonka Aurinko on säteillään kullannut

seisoit

katsellen kultapisaroiden

 leikkiä aaltojen harjalla

minä sinua

 säteilevä hymysi

 valaisi aution hiekkarannan

sydämeni

katseesi tumma

syvä kuin meri

magneetin tavoin lähellesi houkutti

kätesi kosketus kuumana kaulallani

roihuavan liekin sytytti

minä lensin tuleen

siipeni poltin

                Taivaani on

                 salaisuuksien puutarhassa

                lukitun portin takana

                kallioon hakatussa luolassa

                ihosi ihokseni muuttuneena

                sykkeesi omaani yhtyneenä

                kiimani kiimaasi liittyneenä

                tyydytettynä

                silmien näkemättömissä

                korvien kuulumattomissa

                hetkessä

                Taivaani on ´Helvetti

                kiihkolla lunastettu

                viattomalta varastettu

                valheilla tahrattu

Taas sukellan lämpimään syliisi

auringon kultaamia kasvojasi suudellen

suljettujen luomieni takana

välkehtivä valo sulattaa minut sinuun

Tänään lempeällä kiihkolla

nostat minut huipulle

pudotat

takaisin sylisi syvyyteen 

kuin leikkisit

Huomenna

 kenties

Vihasi vimmassa

mylvit ja raivoat

paiskaat rosoiseen kallioon

imusi voimaa ei voi vastustaa

sinä vedät kiihkolla

takaisin syliisi

jos omaksesi haluat· 

otat

et koskaan omaasi päästä

Kunnioitan voimaasi

rakastan lempeyttäsi

Meri

sinä kiehtova rakastettuni.

Olin köyhä tyttö

pienen mökin.

Ei minusta

    tullut

 maisteria

ei

 tohtoria

toivoivat

isä ja äiti.

Minä

haaveilin ja uneksin

haarapääskyjä

     katselin

kukkameressä makasin

oravalle juttelin

 lentää vain halusin

siivetön.

.

Rakkaudesta ruusuuni

tulit puutarhaani

kastehelmen terälehdeltä

kielelläsi poimit

terälehdet

sinulle auenneet

ilolla

  * .`

Olinko minä se viettelystenportti

johon avaimesi sovitit

sisään astuit

 käärmeen lailla kietouduin

omistin, alistin

tyhjäksi puristin

nautin

kadutko nyt

  Hiuksen salaa
        päästäsi otin
           kirjan väliin tallensin
                  hupsu
                      tuo rakkaus

                         sokea dementikko
                              ei se  huomaa
                                   ryppyjä
                                        eikä
                                           muista ikää.

Oli kohtuni turvallinen

kotisi,

riemumielin sinua kannoin

teit minusta äidin

onnellisen.

Heti

nälkääsi huusit

pienet nyrkit heiluen

ahnaasti täyteen rintaani tartuit

Niin paljon sinua rakastin

sydän onnesta aivan pakahtui

päivä päivältä kasvoit

sinua ihastelin

kuin suurinta ihmettä

lahjaa.

Huomenna

vuosipäiväsi ensimmäinen

perhejuhlamme suuri

yöllä vuoteesi viereen hiljaa

niin hiljaa hiivin.

Näin kalman kalpeat posket

iho niin kylmä

sydän pieni niin hiljaa

liian hiljaa

sinut syliini nostan,

vasten rintaani painan

Voi Luojani,

huudan,

huudan

anna lapseni takasin.

 Ei auttanut huuto

ei rukous

oli elämäsi täällä päättynyt

Vain hetken

 sain pitää sinut luonani

Taivaassa on sinun kotisi

Olet pieni

viaton Enkeli

Mitä teen minä tällä

nyrkin kokoisella

lihapalalla

revityllä

haavaisella

arpien kovettamalla.

Sinulle sitä tarjosin

aikasi pyörittelit

takaisin viskasit

palan veit mennessäsi.

Auringonsäteistä neuloin

sadepisaroin koristelin

elämänlauttani

purjeet

tuulelle kuiskasin:

puhalla merelle

tuuli

aavalle lauttani

vie

keskellä ulappaa

tyynny

pysäytä lauttani

tie.

Purjeeni

alas lasken

syliin rauhaisaan

 sukellan

täällä sylissä

onneni lähteen

voimani

saavutan.

Voi teitä