Sinä istut laiturilla

   on aamuyö

aurinko kutittelee silmiäsi

   kerrot minulle

peilityynestä merensinestä

koketeeraavasta joutsenesta

telkänpoikasesta varpaasi vieressä

lintujen laulu soi korviini

äänesi taustamusiikkina

     

  äänesi joka on haikea

   yksinäisyyden harmaannuttava

     kauneudesta huolimatta

minä siirryn ajassa viereesi

odottavaan syliisi

 

 

Tänään sinussa asuu jo pullon henki

sormesi annoit

ei se ole enää renki

vaan isäntänä määrää kättesi töitä

ja hulluuteen johtaa

et hallitse nyt öitä

 

se sisälläsi ärjyy ja sulle salaa nauraa

kun suutelet yhä vaan pullon kaulaa

ja kätesi nostat rakasta vastaan

suutasi pieksät ja kuritat lasta

etkö jo huomaa

jos et isännyyttä vaihda

ei tuo pirulainen mitään kaihda

vaan upottaa sinut juoppouden suohon

kutistaa maksan

vie sinut lopulta kuoloon

 

Kun lapsena haavan sain sormeeni

aina Äiti, laastarin löysit

kun tulehdus vaivasi korviani

sinä taidollas niitä hoisit

 

kun itkin ja potkin ja kiukuttelin

sinä rintaasi vasten painoit

kun nukkumaan menoa vitkuttelin

sinä hiljaista lauluas lauloit

 

minä teininä tiesin kaikesta kaiken

 Äiti niin vanhalta näytti

kuuroille korville neuvosi kaikui

tanssi mun mieleni täytti

 

ei elämä pelkkää tanssia ollut

sen myöhemmin huomata sainkin

ei ruusuja pelkkiä tielleni tullut

vaan pistivät ohdakkeetkin

 

nyt äitinä tiedän äitien huolet

ne koskaan ei muuksi muutu

rakkaus lapsiin häivyttää puolet

eikä onnea elämästä puutu

 

Äitini haudalle ruusun kannan

ja katselen pilvenreunaa

sinulle Äitini,

 suuren kiitoksen annan

ohjeista,

jotka elämääni seuraa

                                  

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Olin viidentoista

     askelen yli

niskaa nakkelin lähtiessäni etsimään

    maailmalle näyttämään

hohtavat siipeni

    liian innokkaat lentämään

 

korkealle kiipesin

      puoli metriä yli merenpinnan

huusin:

täältä tullaan elämä

 

kolmenkymmenen jälkeen

kiire, kiire, kiire

oli puraisut palansa

raapinut elämä pitkillä kynsillään

jättänyt jälkensä jokainen

 

palasin etsimään juuria katkenneelle

    multaa juurille

       lannoitetta kitukasvuiselle

          lämpöä kypsymättömälle

 

en minä mitään tiennyt

luulin vaan