Odotan jälleen

vuosien jälkeen

Sinua

Voi miten pitkiä

ovatkaan tunnit

kuin nälkävuosia

elän jo hetken

jolloin

katseemme sulavat

sydämemme palavat

ihomme liittyvät

yhdeksi

en ajattele

seuraavaa päivää

jolloin pakkaat laukkusi

ja matkustat

aikojen taakse

värisevä tähti taivaallani

Tumma yö

aaltojen suutelema ranta

kuljen yksin,

yhtä yksin

kuin tuhansien joukossa

ohikulkevien katseiden hipaisussa

punainen kuu

hukuttaa taivaan ja maan

hehkuvaan syliin

ojennan käteni

tartun kuun sykkivään sydämeen

kaipauksen rutistuksessa

Oli leski-isällä
kolme poikaa
riivinrautoja jokainen

isä aamusta iltaan
töitä paiski
leivän perheelleen saadakseen



poikariiviöt
uhmalla sätkää poltti

nurkan takana isäänsä piileskellen

isä kovalla kädellä
remmiin tarttui
kuriin ja nuhteeseen kasvattaen


tuli taloon
isälle vaimokulta
pojille äitipuoli kettumainen

kuiski pahoista
teoista jokainen ilta
uskoi isä sinisilmäinen

ei auttanut
itku ei anteeksipyyntö
oli rangaistus joka iltainen

Aika kulki
on nyt pojat miehinä maailmalla
arvet sielussaan jokainen

Tunnustelin ilmaa

nuuhkin rannan tuoksua

kuuntelin meren pauhua

katselin tyvestään valkoisia

vaahtoavia aaltoja

kuinka kauniina ne huipussaan

pisaroivat timanttikruununa

muistin sanasi sivallukset

hiipivän katkeruuden

joka syövytti

kaivautui syvemmälle

loppuun saakka

aallot hakkasivat kallion rintaa

kävivät taistelua

vahvemman oikeudesta

kuten mekin

kummankaan voittamatta.

Anna minulle anteeksi

ei suuni tiennyt

mitä puhui

sillä aivoni kiehuivat

kuumeesta

ei käteni tiennyt

ketä hyväili

sillä sydämeni

lojui jaloissasi

ja jaloilleni

ei ollut

jalansijaa

ja sinä

sinä vaadit

rakkaudentöitä

Illalla

nojasit tyynyihin

 jäätelöä kielelläsi

silmissäsi
kaukainen tuli

lähdin ja tiesin

yöllä

puhalsit kylmän
kasvoilleni

silmissäsi rauha


Viideltä

hain lehden

itkin

Kuuman kostea yö

aallot nuolivat rantaa

ilma sakena

kuumudesta pökertyneiden

kukkien tuoksua

linnut hiljentyneet

vain sudenkorennot

hakkasivat siipiään

minun aistini

sekaisessa vyyhdessä

sokeana ja kuurona

tunsin sormiesi päiden

hyväilyn

huuliesi hipaisun

sydämet moukaroivat

toisiaan

nuuhkin

miehistä tuoksuasi

avauduin

sinä täytit

annoit

minä otin

tulit

kuin hyökyaalto

rakastit

rakastin

Tummuutta

pimeyttä

oli sylisi

sytytti ja kahlitsi

se valossa kulkeva

oli kultaisissa kahleissa

Outoja sanoja

kummallisia lauseita

mitä lienee mielessä

onko kaikki kotona

tarvitaanko pii-paa-autoa

outo nainen

yksin kulkee

pilville hymyilee

aalloille hyräilee

 kuka ymmärtää Sana-Sirkkaa

Sinä ymmärrät

Sielunveljeni

tiedät hymyni synnyn

 sanani  sävelen

kynäni jokaisen kaaren

pilkun ja pisteen

 kyynelen

Onnea

viisikymmentä vuotta

valutat tippaviinat kahteen lasiin

tyhjät kädet

täysi pää

puhut varjollesi

-        perkele,

-        mihin hävisivät

kylänraitti

viritetty mopo

tirkistely pusikossa

aikuisen naisen ikkunan takana

isot tissit ja kapea uuma

illuusio varmaan

naapurista tuijottavat mustat ikkunat

sinulla kaljamaha

ja hiestä kiiltävä kalju

huominen päänsärky

jos vielä kerran

edes sormella

Itke rakkaani, itke

valuta kyyneleesi kypsille huulilleni

paisuneille rinnoilleni sykkivä sydämesi

 paina pääsi

lämpimään syliini

vuodata tuskasi

silitän hiuksiasi

kuiskailen korvaasi sanojenruusut

 kuivaan kyyneleesi toivonsäikeillä

uskonsuudelmilla

nostan luottamuksesi

me lenämme korkeuksiin

sukellamme syvyyksiin

käsi kädessä

Yö aamuksi vaihtuu

yhä naulaan lautaa

siltaani

elämänmereni yli

kivi kiveltä

lauta laudalta

vuosi vuodelta

lähempänä on määränpää

väsyneet silmät

raihnaiset kädet

arpinen sydän

odottavat

jaksavat vielä

häämöttää

jo vastaranta

rakkaat kasvot

avoin syli

rauha.

Katselin
kuinka ihosi lämpeni
hyväilyistäni

aallot
sinussa nousivat

kuljetin sinua
kuilun reunalle
pienelle kielekkeelle

ja takaisin

myrsky yltyi
ja roihusi

hengitys katkeili
rintasi paisui sykkeestä

palava pyyntö katseessasi
lopulta syöksin sinut reunalta
huutaen syvyyksiin