anneli's profileAnneli NikulainenPhotosBlogListsMore  |  Tools Help |
|
August 30 UnelmaKuin tuulen henkäys korvanlehdelläni soivat hyväilevät sanasi, huulesi sykkivällä kaulasuonellani tuskin koskettaen, katse tummempi kuin etelän yö, käsi kevyesti, tuskin hipaisten, rinnalta rinnalle piirtää äärettömyyden sydän sydämellä päivän yön unelmilla LakiLaki on sen lukijassa tuomio tuomarissa tappaja tuskin tuomitaan vähän sakkoja ei sitäkään jos köyhän tapat oma syynsä mitäs tuosta köyhän pennusta hulttiosta maksa äiti viulut istu häpeäpuussa maksa, maksa elämä kuolema, hauta ja hautajaiset oppimaton
August 28 HuonePunaista ja mustaa silkkiä ja samettia poimuja ja sileää myskiä ambraa meri soi siinä huoneessa kuohuvat aallot laulavat delfiinit palavat pensaat hiljentyvät linnut ihot karvat himot hiet suut ja suut miesMiehen mieli kuin tuuliviiri toinen pää pehmenee kun toinen ’kovenee kumpi ajattelee August 27 NäinSe tuli ovien raoista tiivistämättömistä ikkunoista tuli ja vei pala palalta söi ja nakersi rakkauttamme jätti välinpitämättömyyden
Tässä kylmässä vuoteessa vierelläni käsi joka ei kosketa suu joka ei suutele
silmät avoimina ripsillä kyynelhelmet tyydyttämätön minussa käärmeen kielellä lantiossa myrkyttää synnyttää katkeruuden puita vihan siemeniä kylvää
tyhjälle vieressä huutaa.
PäiväSirpaleisin verta vuotavain jaloin kuumaa asfalttia kuljin sirpaleita käsissä huulet kuivuneina
Sirpaleisin jaloin tulit vastaani
sinä tuntematon
pala palalta sirpale sirpaleelta kokosimme elämän yhteisen rakkauden täyteisen.
syksySateinen aamu sateinen ja harmaa ulkona kalman haju pudonneita kuolleita kukkasia mädänneitä viimeiset ruusut päät painuneina itkevät menetystään koko luonto itkee veisaa suruvirttään.
August 14 YksinSillä kadulla ei ollut yhtäkään puhelinkioskia
ei yhtäkään postilaatikkoa
kuuma asfaltti nuoleskeli nahattomia jalkapohjia
ei ainuttakaan joka olisi kiven heittänyt
ei ainuttakaan joka olisi varjon tarjonnut
Olisipa edes joku kivittänyt
tietäisi elävänsä
ihmisten joukossa August 13 KirjeSinä kirjoitit kirjeen kaipauksen sanoin läheisyyden tuntein sanomattomat sanat polttavina sydämessä
Sinä kirjoitit kirjeen luottamuksen sanoin ikävän tuntein musiikin sävelin kaipauksella
rakkaus sydämessä
Minä itkin August 12 PelkoSe oli synkkä metsä ei auringon valo pilkottanut oksien välistä ei Taivaankatolta kuusen oksat sulkivat kietoivat piikkiset käsivartensa sulkivat kauhukammioonsa punaisena hehkuivat sudensilmät odottavina
tytöllä kengät väärissä jaloissa
Yössä yksinaurinko painui joen syvyyksiin verenpunalla värjäsi taivaanrannan kaipauksenyössä haapa ikäväänsä valitti havinallaan kyyneliin saattoi yksinäisen ikävä tylpällä veitsellään nirhasi
polttava kyynel poskella huulilla äänetön huuto
August 11 HintaMinä maksoin kalliin hinnan virheistäni jokainen kuitti roikkuu aivojeni narulla ilkkuvat, kynsivät lyövät päin näköä nuo tulikirjaimiset huutomerkit polttavat jättäen ikuiset arpensa August 08 ***Niin paljon olen minä sinua rakastanut, että Niin paljon olen minä sinua rakastanut, että annoin itseni sieluni ja ruumiini kaikkine karvoineen kulkukoiraksesi sinua nuolemaan perässäsi ylpeänä kulkemaan kostein silmin tekojasi seuraamaan viereesi kiitollisena uikuttamaan
kaluamaan luutasi
siitä sinä pidit. Elokuun yöElokuun yö sinistä samettia tulikärpäset tanssivat ympärilläsi lupauksineen yö hartioillasi kosteus huulillasi hiljaisuudessa soi Beethoven
August 07 Muutto Se talo oli kivierämaassa ilman sinistä ja vihreää naapurissa asuivat kalansilmäiset tyhjäkatseiset seinissä ahneus kiristeli hampaitaan ikkunoissa välinpitämättömyys ahdistuksenkatto liiskasi minut kuin kärpäsen kuin torakan ryömin pelonkynsillä lattianraosta sokeana MummoTuolla lammen takana vanha mummo pyöreä harras nainen musta mekko ja huivi koti maan sisällä turvekatto iloinen savukihara kohti taivasta lapsena kummastelin vähän pelkäsin mehua antoi mummo niin kirkkaat silmät keinutuolissa istui kädet ristissä
kummastelin vähän pelkäsin.
minulla oli riemunkirjava mekko August 06 HuutoJonain päivänä minä huudan korkealta ja kovaa kyynelten suolatessa huuleni kuin vain mykkä voi huutaa jonain toisena päivänä olen ihan hiljaa KriitikkoSinä kirjoitit sydänverelläsi kaipuunsanoin rakkaudenkirjaimin kriitikon julma ja julkea silmä nauroi ja ivasi raiskasi sanasi kuolemaan vaikeroiden. hautaan avoimeen. AamuIdästä taivaanrannasta auringon kultaiset säteet puiden oksilla, hahtuvapilvien välissä mielenrauhassa
radiossa soi kunniaksi Luojan.
August 02 TuleTule, tule lennetään tuulensiivellä keinutaan poutapilvellä ratsastetaan kuunsirpillä suukotetaan kuu-ukon nenäpäätä soitetaan auringon säteitä ilman huolenhäivää |
|
|
