Suljin takanani kotini oven

pakenin pimeää

yksinäisyyden painajaisia

kapakan avoimesta ovesta

tunki remakka korviini

humalasta harittavat silmät

tarttuivat omiini

ja minä join

join humaltuakseni

unohtaakseni tuskaisen mieleni

aamun kujilla palatessani

olivat äänet jäätyneet

ja pilvet kyynelistä raskaat

Tulit eteeni

miekka tanassa

rävähtämättömin silmin

tartuit miekkaasi

hipaisit huuliani

miekkasi kärjellä

työnnyit rintojeni väliin

pidätin hengitystäni

survaisit miekkasi

punaiseen lihaani

  huusit

    Kuolema!

elämännesteet valuivat miekkasi kärjestä 

  huusit

     ylösnousemus ja elämä

Katselen ikkunastani

tyhjää katua

katua

 jossa kaikuvat sateen askeleet

katua

jossa tuuli lukee lehtiä

ajattelen

kuka saunani lämmittäisi

kuka kanssani viiniä joisi

kenen kanssa tänään

nauraisin

kenen syliin

nukahtaa voisin

Eihän tässä

kyläpahasessa ole ketään

kelle edes soittaisin.

Aurinko makaa

meren pinnalla

selällään

nauraa

heräävälle kuulle

tukka levällään.

Hän veti minusta ulos

miekkansa

minä hänen rinnastaan

rintojeni kärjet

minä kuolin

ja uudesti synnyin

hän kutistui

rinnallani

Varoen pidit rintojani

kämmenelläsi

kuin arkoja lintuja

siivetön lintuni

visersi

kutsuvasti.

Taivas kaatui

salamoi

miekkasi halkaisi

kypsän hedelmän

hunajan

toit huulilleni

Minun mieleni on levoton

kuin pelästyneen pääskysen lento

vereslihalla huutava sydämeni

suolalla hierottu

palaneet sormeni

kyvyttömät hyväilemään

ja

sinä

sinä

kolkutit

vieraalle ovelle

Kuunsirppi viiltää

yönsineen kimaroita

 takassa ritisevät halot

kipunat tanssivat

alastomilla vartaloilla

liekkien valot ja varjot

yhtyvät

hyväilevät kädet

huulet

matkalla

Paratiisinportille

Silloin sinun silmissäsi

paloi tuli

ja hampaasi

pureutuivat nahkaan

tartuit hiuksiini

vedit miekkasi esille

upotit sen minuun

kerta toisensa jälkeen

putosin polvilleni

ja huusin

Minä olen

kuin

vanha puu

oksani ovat

versoneet

kymmenkertaisesti

minun kuoreni

on halkeillut

ja kuivunut

mietin

tässä lahotessani

tuleeko minusta

edes

sopivaa lantaa

ruohon kasvaa haudallani

Sen yön jälkeen

heräsin silmiisi

vartalo täynnä

väriseviä perhosia

huulilla

nousevan kasteen pisarat.

Siitä saakka

kun sinut näin

on sydämeni ollut

kuin nälkäinen jalopeura

 kehoni

kuin kuivuudesta

halkeileva maa

ja olen sinua etsinyt

tavoittamatta

nääntyneenä

tukehdun

huutooni

Ylpeä sydämeni

ei kumarra

ei pisaroita valuta

huoneensa nurkassa

suojassa katseilta

nuolee haavansa

Maalasin maailman

se oli kuin suuri

Fallos

ilman Vaginaa.

Hän viipyi luonani

        yön

viipyi ihollani

       kuin

maahan leijaillut

      lehti

tuli niin lähelle

      kuin

hengitys

sisään ja ulos

niin hän viipyi

       yön

Tuhat yötä

sinä katselit minua

tuhat yötä

ja tuhat päivää

sinä katselit

 ja sanoit

minä tunnen sinut

kuin housuni

ihoani vasten

niin minä sinut tunnen

tuhat yötä

ja päivää

sinä tulit

kasvoit ja kutistuit

katsoit ja sanoit

minä tunnen sinut

ja tiedän tarpeesi

ja halusi

niin sinä minulle sanoit

näitkö sitä

pääskyä

joka iloisena

vapaana visertää

 näitkö sitä

punalihaista lohta

joka kuohuissa sukeltaa

näitkö sitä

valkokylkistä koivua

joka tuulelle nauroi

ei

 sitä sinä et nähnyt

näit sen mitä halusit

kaksinaamaiset takinkääntäjät

Lapsena

päähän taottiin

Herran pelkoa

kymmentä käskyä

nöyryyttä

kunnioita isääsi

äitiäsi

älä tapa

varasta

älä

 toisen omaan kajoa

pelkäsin kyllä

pimeää

en tappanut

en varastanut

en herroja kumarrellut

nöyristellyt

kuudennen kiersin

uudeksi selitin

itselleni sopivaksi

kunnioituksesta pidän kiinni.