Meri rauhaton pauhaa

aallot kallioon lyö

myrsky anna ei rauhaa

on päivä tumma kuin yö

nainen mustissaan seisoo

tyrskyihin tuijottaa

palttoon tiukemmin kietoo

suojaa hartioitaan

meri voimaansa käytti

venettä soutavaan

julmat halunsa täytti

mieheen rohkeaan

yhä rannalle palaa

tuo nainen rukoillen

aina toivoo hän salaa

 vihansa laantuneen

noustessani Turussa junaan
Idioottimainen ilme naamallani
katselin ikkunasta sinun
vilkuilevaa kättäsi
ja pysähtynyttä katsettasi

vielä muistissa
samaajalkaa käyvät tunnit
iholla vastakkain litistyneet
suutelevat naamat
yhdessä
toisiaan ylihakkaavat sydämet

edessä tunnista tuntiin
raiteiden rynkytystä
paikalleen jämähtäviä tunteja
ohijuoksevia kaupunkeja
ylipursuavia kyyneleitä

Yksi ilta

ja yö

vain meidän kahden

sivelin hunajaa

istutin mansikoita

juoksutin

tummaa  suklaata

 vartalolle jota rakastin

kuu tuikki ikkunasta

tähdet sulkivat silmänsä

herkkupöytäni oli katettu

maistelin hunajaa

haukkasin mansikkaa

suklaa suli huulilleni

sinä lisäsit kerman kukkuraksi

yksi ilta

ja yö

herkkuhetkiä

vain meidän kahden

Olet kastepisara

ruusuni terälehdellä

olet auringonsäde

illan viilentämällä iholla

olet kirkas lähde

janoisen erämaassa

olet viileä tuuli

paahtavassa kuumuudessa

olet maa

olet tuli

olet vesi

olet Elämä

Minä itken meitä

jotka jäimme kesken

aikamme kylvimme siinä vedessä

joka oli kaiken alku

ja syntymä

minä itken

ja juon elämänjanooni

kyyneleeni

Teatteria

sitä juuri on tämä elämä

kuka käsikirjoitti

jakoi roolit

vuorosanat

jotka putoilevat huuliltani

enhän koskaan niitä lukenut

seison peilin edessä

sanon minua katsovalle

                  kuollut

kuka senkin suuhuni laittoi

suustani karkaamaan

en minä ainakaan

en voinut

en osannut

Kierrän käsivarteni

tämän päivän ympärille

suljen auringon syliini

Ei ne kysyneet lupaa tulla
ei aamu
ei ilta

toinen antoi
toinen otti

päivällä aurinko
suli iholle
maalasi
punaisen
ruskean
 lopulta melanooman

yö otti haltuunsa
unessa pyöritti ajatusta
kuin taitoluistelija spiraalissa

unessa

vaihtui paikka ja aika hetkessä
lapsesta joka ui
vedettömässä järvessä
morsiameen joka lenteli
yli ylisyöneen kaupungin
astui rotanloukkuun
joi ja joi
janon sammumatta
putosi ja heräsi aamuun

ei ne kysyneet lupaa

Yöllä unessani

katselin sinua

katselin ja koskettelin

hiukseni aaltoilivat vatsallasi

sormeni hiipivät pakaroillesi

nostin sinut huulilleni

kuin viinilasin

ja join

ja join

otin sinut täydellisesti

niin kuin mies ottaa naisensa

herätessäni

oli

yöpaitani  märkä

ja tukkani

täynnä tuulentupia.

Metsien mies

tuo auringon paahtama

tuulen ahavoittama

varreltaan roteva

kutsui naisensa

erämaajärvelle

jykevään hirsimökkiin

 takassa roihusi

edessä makasi karhuntalja

siihen naisensa riisui

sinisilmissään tuli

hyväili tuo mies

hellyyttä tihkuvin

vahvoin sormin

ahnailla huulillaan tutki

ja avasi

syliin painui

käsiinsä nojasi

katseli naistaan

keinui ja keinutti

viipyi ja odotti

          naistaan

rajusti tuli

murahteli ja rakasti

Pihamaalla ilveksen jäljet

pakkasenpuremat nurkkalaudoissa

hämärässä huoneessani

kynttilän sykähtelevä sydän

sinun valkoiset pakarat

hohtavina sinisillä lakanoilla

ja minun ihoni nälkä

halu iskeä hampaani

tuohon tuttuun lihaan

maistella

ja maistella

Anna minulle anteeksi

ei suuni tiennyt mitä puhui

sillä mieleni teki kuolemaa

kuumeen kynsissä

ei käteni tiennyt ketä hyväili

sillä sydämeni

lojui jaloissasi

eikä minun jaloilleni

ei ollut jalansijaa

ja sinä

sinä vaadit

rakkaudentöitä

sinä

joka suutelit

maalattuja huulia

ja hyväilit nuoria rintoja

ihosi vielä hehkui

ja suusi maistui

tyydytetyltä

 Syksyllä sinä saavuit

seisoit ovellani

 ihoni muisti

ja heräsi hehkumaan

painoit pääsi

silmät silmien takana

suu tutki suuta

maisteli ja muisti

tunsin kuinka heräsit

kasvoit ja nousit

niin kuin hyökyaalto

hakkaa rannan kiveä

niin sinäkin tulit

 pakenit

ja tulit

 minä menetin minuuteni

aaltoilin kuin meri

 sinun rannallasi

tulin

tulin 

ja tulin

ja minä muistan

Kesällä laivat

ajoivat sen kivenlohkareen ohi

huusivat mennessään

lokit kirkuivat

saalistaessaan

sunnuntaina

sinä olit siellä kanssani

selkä vasten

auringon hehkuttamaa kiveä

ihomme tekivät tuttavuutta

katseemme liukenivat toisiinsa

sydän sydämeen

lantio lantioon

silloinkin laiva lipui ohi

huutamatta

lokit laskeutuivat luodolle

kirkumatta

hiljentyen hetkeen

jonka painui

ihomme muistiin

Antoi

nautinnolle vallan

mies kultaisissa kahleissa

     ( nainen mustissa renkaissa)

pimeillä kaduilla

ahtaissa huoneissa

kaatuvilla penkeillä

eikä osannut irtipäästää

vaikka

oppiarvoltaan olikin korkea

ja viisaudestaan tunnettu

yritti hän

kerta toisensa jälkeen

järjellä ajatella

mutta ei kuitenkaan

oli se sitten

lintu tai kala

ei hän koskaan

voinut itselleenkään sanoa

     "järki vei voiton"

Minun heikkouteni on

sinun ihosi kutsu

johon ihoni vastaa

vastaa vaatien kosketusta

yhtymistä

ja minun sydämeni on

kuin skitsofreenikon mieli

jakautunut

maaninen

depressiivinen

harhainen

ja lamaantunut

kaikessa halussaan

sieluni hulluudessakin

lienee ripaus viisautta

viisautta katsoa totuutta

silmästä silmään

Vuoret itkivät

taivaankattila
kumisi mustana

sillan alla kyyhötti
Mies
tuo ulos heitetty
kasvoille syljetty
yhteiskunnan hylkiö

kädessään
valokuva lapsesta

Olit niin väsynyt
kun saavuit
ajettuasi satoja kilometrejä

ajattelin
ei nyt
ei nyt

vaikka tuntui

että halkean halusta

laitoin tyynyn
pääsi alle
ja katselin
painuvia luomiasi

rakastin sinua
rakastin sinua niin

Aamulla

raukeina rakastelusta

kun sormesi vielä

liukastelevat minussa

minun käteni

liukuvat ympärilläsi

ajattelen

tämän tuoksun keskellä

kuinka elämä valuu

sormieni välistä

tässä elämännesteessä

hymyilen ja

painan suukon otsaasi.

Otin sinut

käsieni väliin

lämmitin

muovasin

kuin kauneinta

savimaljaa

painoin pääni

kosketin kielelläni

halkeamaa

maistoin suolan

tunsin sykkeen

ja maljasi

vuoti yli